Kuva: OL & Pixlr

Tulevaisuusleikki politiikkanörteille: kuka esittää Suomen valtiojohdon virallisen anteeksipyynnön saamelaisille vuonna 2024?

Hieman taustaa: niin kansainvälisiä kuin suomalaisia esimerkkejä seuraten on odotettavissa, että Suomen valtiojohto tulee lähiaikoina muotoilemaan anteeksipyynnön, joka koskee saamelaisiin kohdistuneita historiallisia ja nykyisiä oikeudenloukkauksia.

Miksi juuri vuonna 2024?

Lokakuussa 2021 työskentelynsä aloittaneen Saamelaisten totuus- ja sovintokomission on tarkoitus luovuttaa loppuraporttinsa saamelaiskäräjille, kolttien kyläkokoukselle ja valtioneuvostolle vuoden 2023 lopussa, jos komission työ ei myöhästy.

Poliittisen arvioni mukaan (lue politiikasta.fi) komission suosituksissa tullaan
kehottamaan valtiojohtoa esittämään virallinen pahoittelu saamelaisille assimilaatio- eli sulauttamispolitiikan seurauksista. Jos arvioni pitää paikkansa, niin kuka anteeksipyynnön / pahoittelun siinä tapauksessa esittäisi Suomen valtion puolesta, jos vuosi on 2024? Voi toki olla muukin vuosi, mutta todennäköisesti kuitenkin melko pian komission työn päätyttyä.

Valtiot ja kirkot esittämässä virallisia pahoitteluja saamelaisille

Tätä kirjoitusta laadittaessani tammikuussa 2022 Fennoskandian nykyvaltioista Suomi ja Venäjä eivät ole esittäneet valtiollista pahoittelua saamelaisiin kohdistuneesta ja yhä kohdistuvasta pakkosulautuspolitiikasta. Toisin on tilanne naapurimaissamme Norjassa ja Ruotsissa.

Vuonna 1997 Norjan kuningas Harald V esitti anteeksipyynnön Norjan saamelaiskäräjien avajaistilaisuudessa pahoitellen norjalaistamispolitiikan vaikutuksia. Seuraavana vuonna 1998 silloinen Ruotsin maatalousministeri Annika Åhnberg esitti samansuuntaisen pahoittelun saamelaisille. Kaikki luterilaiset, entiset valtionkirkot – nykyiset kansankirkot – niin Norjassa, Suomessa kuin Ruotsissakin ovat esittäneet anteeksipyyntönsä saamelaisille kirkkojen harjoittamasta kolonialismista.

Tämä on se pohjoismainen tausta, miksi mielestäni on odotettavissa, että myös Suomen valtiojohto tulee lähiaikoina muotoilemaan anteeksipyynnön saamelaisille.

Useita vaihtoehtoja virallisen pahoittelun esittäjiksi

Mutta kuka pahoittelun esittää? Onko se Suomen a) presidentti, b) pääministeri vaiko c) muu ministeri? Voisiko näiden lisäksi löytyä neljäskin vaihtoehto, kuten eduskunnan puhemies? Tai viides – pelkkä kirjallinen dokumentti valtioneuvoston verkkosivuilla?

Alkuperäiskansoille osoitettujen virallisten anteeksipyyntöjen perusteella voi todeta, että kaikki yllä esitetyt vaihtoehdot ovat mahdollisia. Vähiten kuitenkin ehkä presidentti, koska tämänkaltaiset sisäpoliittiset kiemurat eivät enää kuulu Suomen presidentin toimivallan ytimeen. Toisaalta Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on Suomen valtion historian ensimmäinen totuus- ja sovintokomissio, johon kohdistuu “poikkeuksellisen suuri kansainvälinen kiinnostus”, kuten pääministeri Sanna Marin kertoi komission asettamisen tiedotustilaisuudessa lokakuussa 2021.

Tulkitsen pääministerin muotoilua niin, että komissioon kohdistuu paljon poliittista painetta ja sen työtä seurataan maailmalla. Tämä kiinnostus näkyy myös minun työpöydälläni saamelaissovintoprosesseja tarkastelevana väitöskirjatutkijana. Kansainväliset mediat ottavat yhteyttä kysyäkseen, mistä pohjoismaisissa saamelaissovintoprosesseissa oikein on kysymys.

Suomalaisia medioita – Yleä lukuun ottamatta – Suomen valtion historian ensimmäinen totuus- ja sovintokomissio ei liioimmin näytä kiinnostavan. Tämä kertonee jotain oireellista suomalaisen yhteiskunnan asenteista saamelaisten tilanteita kohtaan.

Mutta takaisin veikkauksiin. Ottaen huomioon komission kansainvälisen profiilin, niin presidentti on täysin varteenotettava ehdokas pahoittelun esittäjäksi – why not! Anteeksipyynnöissä on kyse ennen kaikkea symbolisesta eleestä, ja Suomen presidentillä on poliittista arvovaltaa instituutiona.

Huomio kiinnittyy tuleviin ministereihin

Todennäköisempi (ja tylsempi) vaihtoehto on kuitenkin joku ministeri. Mutta mistä ministeriöstä ja mistä puolueesta? Suomen puoluepolitiikka luonnollisesti vaikuttaa myös saamelaisiin ja siten saamelaisten oikeuksien kannalta ministerisalkkujen jaolla on väliä.

Huom! Suomen poliittinen johto menee uusiksi vuoteen 2024 mennessä. Vuonna 2023 Suomessa pidetään eduskuntavaalit ja vuonna 2024 presidentinvaalit. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 2024 mennessä Suomessa on uusi hallitus ja presidentti sekä uudet ministerit mukaan lukien pääministeri.

Saamelaisten totuus- ja sovintokomission kohdalla huomio kiinnittyy pääministerin lisäksi oikeus- ja sosiaali- ja terveysministeriin. Valtion osalta Saamelaisten totuus- ja sovintokomission valmisteluista on vastannut valtioneuvoston kanslia yhdessä oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Siksi on mahdollista, että anteeksipyynnön esittäisi joko oikeusministeri tai sosiaali- ja terveysministeri.

Valtiolliset anteeksipyynnöt eivät Suomessakaan ole täysi harvinaisuus. Ne eittämättä tulevat lisääntymään seuraavien vuosikymmenien aikana. Historiaknoppina kerrottakoon, että silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) on esittänyt valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille vuonna 2016.

Koska Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio tulee pitkälti keskittymään saamelaisten kipeisiin asuntolakoulukokemuksiin eli lapsuudenaikaisiin muistoihin, perhe- ja peruspalveluministeriä voisi myös olla luontevaa ajatella anteeksipyynnön esittäjäksi.

Viralliset anteeksipyynnöt osana historiankirjoitusta

Jos pahoittelun esittäisi Suomen pääministeri vuonna 2024 – joka todennäköisesti ei ole Sanna Marin – niin kuka pääministeri pahoittelun silloin esittäisi? Mikä puolue on Suomen suurin puolue ja samalla pääministeripuolue vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen?

Vaihtoehtoja pahoittelun esittäjiksi siis riittää. Suosittelen, että Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio ehdottaa – saamelaisten kuulemisten pohjalta – suoraan sitä tahoa, jolta saamelaiset pahoittelua toivovat.

Sillä, kuka historiallisen anteeksipyynnön Suomessa tulee esittämään, on symbolista väliä. Häneen tullaan viittaamaan Suomen poliittisessa historiassa ja alkuperäiskansoja koskevissa tutkimuksissa ja uutisartikkeleissa ympäri maailmaa. Kansainvälisistä esimerkeistä mainittakoon Kanadan silloisen pääministerin Stephen Harpenin vuoden 2008 ikoninen anteeksipyyntö alkuperäiskansoille ja Yhdysvaltain senaatin vuoden 2009 surullisenkuuluisa anteeksipyyntö maansa alkuperäiskansoille.

Vaikka viralliset pahoittelut keräävät paljon mediahuomiota anteeksipyyntöjen aikakaudella, on hyvä pitää mielessä, että ne ovat vain symbolisia eleitä, jotka yksinään eivät voi korjata rakenteellisia, lainsäädännöllisiä ja maankäyttöön liittyviä asioita, jotka yhä estävät alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumista niin Suomessa kuin maailmalla. Historiallisten vääryyksien kokijoille itselleen näillä virallisilla pahoitteluilla on kuitenkin merkitystä; näin heidän kokemuksensa saavat virallisen tunnustuksen osana valtioiden historiankirjoitusta.