Kuva: Kristian Isotalo / Yle

TV-ARVIO: Boatkanmeahttun / Katkeamaton, kaudet 1 ja 2 Yle Areenassa

Tunnustan heti, että en kuulu Miisa Nuorgamin elämää aktiivisesti seuraavaan someyleisöön eikä hänen julkinen työnsä ole minulle entuudestaan tuttua. Myös elämäntyylimme vaikuttavat kovin erilaisilta, mutta jotain yhteistä meillä on: kuulumme molemmat Ohcejohkan eli Utsjoen saamelaisyhteisöön. Siksi minulle on ollut tärkeää tutustua Nuorgamiin ja hänen perheeseensä – edes tv:n välityksellä.

YLE Kioskin tuottama Boatkanmeahttun / Katkeamaton -tv-sarja tarjoaa minulle, ventovieraalle ihmiselle, kurkistuksen Nuorgamin elämään. Minään reality-ohjelmana en Katkeamatonta kuvailisi, vaan ennemminkin nuorille suunnattuna minidokumenttisarjana.

Boatkanmeahttun / Katkeamaton -sarjan ensimmäinen kausi nähtiin vuoden 2021 syyskesällä, ja vuoden päästä seurasi sen toinen kausi, joka on nimetty Vauvavuodeksi. Enteileekö nimi, että jatkoa sarjalle saattaisi olla luvassa myös tulevaisuudessa?

Kyseessä on minisarja, mikä tarkoittaa sitä, että jaksot ovat todella lyhyitä: ensimmäisen kauden jaksot ovat noin 20 minuuttia, toisen kauden ovat typistyneet 14 minuuttiin. Kummassakin kaudessa jaksoja on 8, ja toinen kausi jatkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyi eli vauvan syntymään ja saamen kielen opetteluun.

Katsottuani molemmat kaudet huomaan yllätyksekseni kaipaavani lisää sarjan kausia.

Boatkanmeahttun / Katkeamaton koostuu vanhemmuuden, parisuhteen ja työelämän yhteensovittamisesta nuoren naisen näkökulmasta. Mutta on Katkeamaton muutakin. Nuorgam antaa kasvot ja äänen kielensä menettäneille saamelaisille, jotka ovat kasvaneet saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, ja jotka muodostavat tärkeän osan saamelaisuutta. Tässä mielessä Nuorgam tulee edustaneeksi – halusi hän sitä tai ei – suurinta osaa Suomessa asuvista saamelaisista. Saamelaiskäräjien lähteiden mukaan Suomessa jo yli 70 prosenttia saamelaislapsista ja -nuorista kasvaa Saamenmaan ulkopuolella eli kaupungeissa ja taajama-alueilla, joissa saamelaisuus kutistuu eksoottiseksi kummallisuudeksi, jota saamelaisten täytyy usein ulkopuolisille selitellä. Tätä ristipainetta Nuorgam raottaa, ja tekee sen selväsanaisesti: minun saamelaisuuteni ei ole keneltäkään pois.

Feministisistä ulostuloistaan tunnettu Nuorgam viestittää katsojilleen myös erään keskeisen sanoman, jonka mukaan ei ole hänen taikka kenenkään muunkaan saamelaisen vika, jos muiden käsitykset saamelaisuudesta eivät vastaa rasistisia, stereotyyppisiä tai vanhentuneita mielikuvia maan alkuperäiskansasta. Silloin ongelma on usein muissa.

Mitä ihailen Nuorgamissa on hänen suorapuheisuutensa ja ennen kaikkea hänen rohkeutensa tutustua isänsä juuriin ja ottaa saamelaisia elämänmuotoja takaisin askel kerrallaan ja vieläpä kameroiden edessä. Näitä elämänmuotoja ovat gákti eli saamenpuku, kieli eli Nuorgamin tapauksessa pohjoissaame ja yhteys Saamenmaan ympäristöön ja yhteisöön. Näitä elämänmuotoja ja yhteyksiä hän toivoo välittävänsä myös lapselleen.

Alkuperäiskansojen, kuten saamelaisten, elämänmuotojen katkeamattomuus on elinedellytys kansan säilymiselle, ja elävien yhteyksien vaaliminen muodostaa kulttuurin kivijalan.

Ensimmäisen kauden liikuttavin hetki minulle oli, kun Nuorgamin ja hänen elämänkumppaninsa, Eetun, lapsi syntyi ja Nuorgam lauloi vastasyntyneelle vauvalle pohjoissaameksi. Toisella kaudella Nuorgam kertoo, kuinka epäluonnolliselta tuntuisi puhua nyt taaperoikäiselle lapselle suomea, koska hän oli päättänyt ottaa kotikielekseen isänsä äidinkielen eli pohjoissaamen. Niinpä toisella kaudella pohjoissaamen kieli on ensimmäistä tuntuvasti läsnä: se on oleellinen ja luonnollinen osa sarjaa – aivan niin kuin saamelaisuus Nuorgamin elämässä. Saamelaisuus ei näyttäydy irrallisena saarekkeena, vaan luonnollisena osana hänen perheensä elämää. 

Mielestäni juuri tähän Katkeamaton-sarjan lumo perustuu: nuoren naisen, äidin ja saamelaisen rehelliseen, päiväkirjamaiseen kuvaukseen niistä elämän ja arjen kipupisteistä, joiden kanssa moni, myös saamelainen, painiskelee asui hän sitten Ohcejohkassa tai Tampereella. Boatkanmeahttun / Katkeamaton on ohjelma, josta väittäisin, että yllättävän moni milleniaaleista ja Z-sukupolvesta saattaisi löytää samaistumispintaa oli kyseessä sitten sopivan parisuhdemallin löytäminen, työelämään asettuminen tai omien juurien vaaliminen.

Etenkin nyt, kun eri medioissa ja somealustoilla on ollut paljon kiivasta ja värittynyttäkin keskustelua niin sanotun saamelaiskäräjälain muutoksen ympärillä, olen huomannut toivoneeni, että ihmisten ymmärrys alkuperäiskansasta ja siihen kuulumisesta olisi ajan- ja totuudenmukaisempi. Olen kaivannut sarjaa, jossa saamelaisuus ei ole nostettu muusta elämästä irralliseksi aiheeksi, vaan sitä käsitellään osana muuta, arkista elämää.

Katkeamaton-sarja tarjoaakin oivan ajankuvan siihen, miltä alkuperäiskansayhteisöön kuuluminen voi näyttää yhden ihmisen ja perheen näkökulmasta tämän päivän Suomessa. Sellaisenaan se on arvokas ja virkistävä muistutus monipuolisen ja elävän saamelaisuuden puolesta, minkä ytimessä on suvun perinteiden katkeamattomuus: yhteyksien vaaliminen.