Saamelainen – tuo holhottava, joka edelleenkään ei omaa parastansa ymmärrä

Viime aikoina olen kiinnostuneena seurannut keskustelua siitä, kenellä pitäisi olla viimeinen sana saamelaisten itsemääräämisoikeudesta (lue täältä, mistä kiistasta on kyse). Kerrottakoon, etteivät kaikki saamelaiset seiso YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksien takana, vaan näkemykset siitä, kenellä on viimeinen sana saamelaisten itsemääräämiseen, vaihtelevat suuresti. Tässä lyhyessä blogikirjoituksessa en esittele näitä eroavia näkemyksiä, vaan kiinnitän huomioni tapaan, jolla niin saamelaiskäräjiä … Continue reading Saamelainen – tuo holhottava, joka edelleenkään ei omaa parastansa ymmärrä →

Maorien mailla kohtasin aboriginaalin ja itkin

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kirkonkellossa 23.8.2018 Kuuntele juttu luettuna: Hänen nimensä on Robert Taylor. Hänen vieressään istuu Sean Weetra-Newchurch. Minun nimeni on Helga West. Istumme pöydän äärellä. Istumme hiljaa. Meitä kolmea yhdistää salaisuus. Nämä nimet eivät ole meidän. Olemme matkustaneet Kirkkojen maailmanneuvoston järjestämään Globaaliin ja ekumeeniseen alkuperäiskansakokoontumiseen Rotoruaan Aotearoaan. On heinäkuun puoliväli. Eurooppaa … Continue reading Maorien mailla kohtasin aboriginaalin ja itkin →

Petra Laiti on maan parhaita agitaattoreita ja nyt hän työskentelee Maria Ohisalolle

Petra Laiti (Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra) on poliitikko, josta jokaisella hänet tuntevalla on mielipide. Monet niistäkin, jotka eivät häntä tunne, omaa hänestä vankan mielipiteen. Sellainen hän on: agitaattori eli yhteiskunnallista kiihkoa herättävä henkilö, ja nyt hän työskentelee sisäministeri Maria Ohisalon eduskunta-avustajana. Tämä kirjoitus käsittelee ilmiötä nimeltä Petra Laiti, kenties Suomen tämän päivän tunnetuinta saamelaista. Lokakuussa … Continue reading Petra Laiti on maan parhaita agitaattoreita ja nyt hän työskentelee Maria Ohisalolle →

Häpeilen tapaani syödä, kunnes säpsähdän kirkkoherran kuvailuun saamelaisten ruokailutavoista

(Artikkelikuva: Walt Disney Home Entertainment) On kristillisen paaston aika, ja minä tyttö vaan lappaan ruokaa lautaselleni. Ensimmäisen, toisen ja vielä kolmannen kerran. Lounassseuralaiseni on lopettanut syömisen jo aikaa sitten ja juo lounaskahviansa. Minä en tuohon rytmiin kerkeä, koska syön kerralla aivan liikaa, ja suustani pääsee täysin tarpeeton ja absurdi anteeksipyyntö: "Hei sori, kun mä syön … Continue reading Häpeilen tapaani syödä, kunnes säpsähdän kirkkoherran kuvailuun saamelaisten ruokailutavoista →

Joiku vai ihmisoikeudet – liityn protestiin Tel Avivin Euroviisuista

[davvisámegillii] Minulla on ongelma. Se alkoi toukokuun 12. päivänä vuonna 2018. Silloin israelilainen Netta Barzilai voitti Eurovision-laulukilpailun ja julisti: "Next time in Jerusalem!" Eurooppa hurrasi Toy-kappaleelle ja Israelin valtion liput liehuivat. Lava täyttyi konfetista, mahani oudosta tunteesta. Suljin television hämmentyneenä ja livahdin sänkyyn. Yön viimeinen ajatus meni kolonisoituun Palestiinaan. Varhaisin Euroviisu-muistoni on noin viiden kuuden … Continue reading Joiku vai ihmisoikeudet – liityn protestiin Tel Avivin Euroviisuista →

Mitäs me väsyneet saamelaiset, maailman tutkituin kansa

Viesti kilahtaa sähköpostiini. Se on Ranskasta, jostain sen lukuisista yliopistoista. Sähköpostissa ranskalainen maisteriopiskelija tiedustelee, voisiko hän haastatella minua pro gradu -tutkielmaansa identiteetistäni, ja pyytää suosittelemaan muita saamelaisia, johon hän voisi olla yhteydessä. En tunne viestin lähettäjää. ”Hän on varmaan älykäs, mukavakin. Kenties luokkansa priimus", ajattelen. Silti muotoilen vastaukseni hänelle tavalla, jollaisella en koskaan aikaisemmin ole … Continue reading Mitäs me väsyneet saamelaiset, maailman tutkituin kansa →

Rikas, rakas nelikielinen perhe(helvetti)arkeni!

On taas se aika päivästä, jota eniten inhoan. Uuvuttavan kaupunkielämäpäivän jälkeen, noin iltaseitsemän aikaan, istahdamme yhdessä alas syömään illallista. Jälleen olen toiveikas, josko se nyt menisi hyvin: keskustelu syömisen lomassa. Ajatuksissani siintävät kiihkeät keskustelut maailmanpolitiikan uusimmista käänteistä, keskusteluistamme, joihin uskon kaksivuotiaammekin kykenevän osallistuvan tasaveroisesti. Jompikumpi kysyy ”so, what’s new?” ja toinen alkaa väsyneesti tai innostuneesti … Continue reading Rikas, rakas nelikielinen perhe(helvetti)arkeni! →