Čábbaseamos jagiáigi Helssegis lea čakčageassi: borgemánu loahppa ja čakčamánnu. Dan beaivve čakčamánu álggus ledjen goit áŧestuvvan iŋge diehtán, man guvlui livččen galgan vázzilit. Váccašin ovddos maŋos Fabianingáhtas. Ledjen nearvaluvvan dego giksašuvvan beana. Jus boargguhivččen, livččen boargguhan olles dievva skáhpoža. Nuorra olbmot mu birra ledje maid gealdagasas, muhto eará sivas: sii ledje oassálastimin universitehtaoahpuid orienterenbeivviidda ja moadde beaivvi siste ođđa skuvlabálggis álggašii. Fáhten birrastisttán vuordámušaid lihkoleabbot áiggiin. Studeanttaid optimisma ja beaivvádat losidedje mu movtta.
Viimmát arvvosmuvven ja válljejin lágamuš skihpáran nummira telefuvnnas. Go son vástidii, celken, ahte mus lea juoga dadjanláhkai. “In áiggo máhcat šat ruoktot isidasan lusa”, muitalin. Skibir lei hirbmastuvvan ja jaskat. “Dát ii lean vuordimis”, mieđihii songe.
Dovden iežan juo mearrádusa dahkan, muhto vearrámus lei easkka ovddabealde. Mo muitalit áššis, mii orui nu jáhkketmeahttun, go heajainge lei gollan dušše guokte jagi? Mo muitalit áššis isidii, gii guhkkin eret lei ráhkanan rievdádussii. Na, galhan náittosearu sáhttá gohčodit rievdádussan. Dan mun háliidin, vaikko ákkat ledje heajut.
In muite čielgasit dan áigodagas. Muittán áššiid duoppil dáppil, ovttaskas dáhpáhusaid, detáljjaid. Náittosdilli ja -earru ledje menddo stuorra dáhpáhusat gieđahallojuvvojit, ahte illá dat čáhke mu oaivái. Menddo ollu, menddo oanehis áiggis, menddo nuorran. Friddjavuođadovdu ja losses oamedovdu gilvaleigga vurrolágaid.
Dan čakčabeaivvi áigge munnje čielggai, maid galggan dahkat, mo ja manne. Mus eai goit lean buori čilgehusat, cealkagat, oba sánit. Mannen ruoktot dego dábálaččat beaivvi maŋŋá. Čohkkájin, čohkkáhin. Rahpen njálmmi, dieđihin, almmuhin. Báhkkejin iežan koaffaran.
Dahken dearvvuođaid agibeaivái.
Čuovvovaš beivviid, vahkuid ja mánuid áigge ledjen dego robohtta, jus ledjen gozuid alde. Nahkáriid siste lei álki vajálduhttit beahttašumi, man lei dagahan iežas guoibmái. Losses oamedovdu ii gopmohallan nu sákka niehkomáilmmis, muhto dat sáhtii báifahkka iđistit olbmuid siste, gávpothuššas, heajain, čáppa muittuid siste.
Gávpotgáhta alde mu lusa vázzila oahpes sámealmmái. Imaštalan, manne son nu mojohallá. Son sállu mu ja cealká lihkkosávaldagaid mu náittosdili ja ođđa nama geažil. Son šalloša, ahte ii lean árat cealkán munnje lihku. Geahčan su moddjás muođuid dieđekeahttá, maid vástidit. Loahpas dadjalan dušše “giitu”. Livkkihan deaivvadeames nu johtilit go vejolaš. In lean leamašan ruovttus šat mánnui.
Ođđa goargu dagahii dan, ahte sámeservošis vieris olbmot eai dovdan mu sámeduogáža. Mo sii livčče oba sáhttán, go ledjen massán iežan sohkanama, man bokte sámit dovdet nubbi nuppi. Ledjen iešdáhtos sorron iežan dan dillái, ahte fertejin čilgegoahtit, gii mun duohtavuođas lean. Duohtavuohta lei naman duohken, mu namma ii guoddán šat máttuidan. Dovden iežan láhppán visot: oktavuođa, vel namage. Illá gávdnen sániid sámásteapmái.
Dát ja eará divttážat riegádedje áigodagas, go mus lei nana dárbu suokkardit, manne ledjen vuolgán. Giela bokte dohkkehin váivves ja ruossalas dovdduid.
ozan du moji
olbmuid siste
don gáhta duohken
hámmanis
máttabiegga muitala
don leat heaitán vuordimis
mu šat ruoktot
Háliidin muitalit iežan muitalusa oassin dan njálmmálaš ja čálálaš joatkagis, mii munnje lei oahpis, muhto man ledjen vajálduhttán. Áddejin, ahte sohkanaman lassin ledje earáge bealit, main ledjen luohppan.
Náittosearru heittii mu hárdimis giđđageasi 2016. Ledjen čállán ollislaš muitalusa, mii álggii headjabeaivvis gitta áigodahkii maŋŋá earu.
Guokte beaivve dan maŋŋá, go válden ruovttoluotta iežan sohkanama, vuolláičállen girječállesoahpamuša ČálliidLágádusain.
Sihke soahpamušas ja girjjis čuožžu mu iežan namma. Ieš girjjis fas dat sánit, maid ohcalin.
Duojár eli saamenkäsityötaitoinen sanoi kerran, että hänestä surullisinta on duodji, jota kukaan ei käytä. Minusta vielä surullisempaa on löytää hylättyä duodjia eli saamenkäsityötä paikassa, jonne se ei kuulu. Tämä kirjoitus on sinulle, pieni saamelaispoika, joka hukkasit nutukkaasi keskelle vilkasta Helsinkiä.
Siitä on tullut kuluneeksi tasan neljä vuotta, kun löysin nutukkaasi. Perjantaisin minulla oli tapana vierailla Helsingin second hand -putiikeissa, joista suosikkini on Hakaniemessä sijaitseva Fida-lähetystori.
Helsingin Fidat sekä niiden yllätyksellinen valikoima ovat tulleet minulle tutuiksi pääkaupungissa viettämieni vuosien aikana. Second hand tarkoittaa minulle, että tavaralla tai tekstiilillä on oma tarinansa, ja ehkäpä metsästän enemmän noita tarinoita kuin täydennystä kotiini.
Vaistomaisesti nappasin ne syliini kuin pienen hylätyn vauvan.
Harrastuksellani on myös kääntöpuolensa. Usein näissä liikkeissä törmään saamelaispukujäljitelmiin taikka irvokkaisiin nukkeihin, joilla ei ole mitään tekemistä saamelaisuuden kanssa. Joskus nämä ärsyttävät minua siinä määrin, että olen salaa haaveillut järjestäväni taideperformanssin, jossa ostaisin kaikki Helsingin kierrätysliikkeissä myytävät mauttomat saamelaisaiheiset esineet ja polttaisin ne näyttävästi. Koska harrastukseni eivät kuitenkaan ole tulenkatkuisia bensaa liekkeihin -tyylisiä performansseja, olen hyväksynyt saamelaisuutta vääristelevät esineet osaksi Suomen historiaa. Tarinahan sekin on.
Tällä kertaa huomioni varasti kuitenkin nutukkaasi eli poron koipinahasta valmistetut perinteiset talvikenkäsi. Vaistomaisesti nappasin ne syliini kuin pienen hylätyn vauvan. Pelkäsin niiden näet joutuvan vääriin käsiin, olimmehan Hakaniemessä, jossa bussit huristelevat taukoamatta Hämeentietä pitkin ja jossa lumi on muuttunut harmaaksi, likaiseksi sohjoksi. Kävelitkö sinä pitkin kolmatta linjaa nutukkaillasi, kun pakkaset olivat vielä kireämpiä?
Nutukkaasi kuvattuina helmikuussa 2018.
Nyt nutukkaillasi ei ole kävelty enää pitkiin aikoihin.
Todennäköistä onkin, että sinä olet totta, ja oli aika, jolloin sinä olit.
Maksoin talvijalkineistasi 7,50 €. Minusta se oli naurettavan halpa hinta aidosta saamelaiskäsityöstä, josta normaalisti pulittaisin satoja euroja. Syy poikkeuksellisen edulliseen hintaan on traaginen: niillä ei ollut enää omistajaa. Nutukkaiden kohdalla tämä on kuitenkin epätodennäköistä, saamenpuvun eli gáktin kohdalla mahdotonta: ne tehdään aina kantajallensa oman saamelaisalueen ja suvun mittojen mukaan (lue täältä, mitä gákti kantajallensa merkitsee).
Todennäköistä onkin, että sinä olet totta, ja oli aika, jolloin sinä olit.
Olen pohdiskellut, kuka mahdoit olla, ja kuinka henkilökohtaiset jalkineesi päätyivät kansainvälisen Fidan kenkähyllylle. Muuttiko perheesi kenties pääkaupunkiseudulle 1960-luvulla monien muiden saamelaisten tapaan työn tai koulutuksen perässä? Mikäli näin on, haluan kertoa sinulle, että 60 vuotta myöhemmin meitä saamelaisia on täällä monin kerroin enemmän. Mutta harvalla meistä on täällä omat nutukkaat.
Yhden asian tiedän sinusta varmuudella. Jalkineidesi koosta päätellen olet kuusi- seitsenvuotias. Ehkä olet juuri aloittanut koulun ja lakannut käyttämästä karvakenkiäsi? Minusta on surullista, etteivät nutukkaasi löytäneet uutta omistajaa sisaruksistasi taikka serkuistasi. Kun pitelen karvakenkiäsi sylissä, ymmärrän, että jotain on katkennut.
Sörnäisten Fidassa 5,5 € maksava puu-ukko ei ole vielä löytänyt uutta omistajaa.
Kaiken saamelaisjäljitelmien seassa huomasin silmänräpäyksessä, että nutukkaasi ovat aidot saamelaisjalkineet. Kuinka on mahdollista, että minä – suhteellisen taitamaton duodjissa – kykenen sekunnin murto-osassa erottamaan aidon jäljitelmästä? Annas kun kerron.
Koko ikäni olen nähnyt nutukkaita siitä huolimatta, että olen kohta puolet elämästäni asunut saamelaisalueen ulkopuolella. Verkkokalvoilleni on piirtynyt kolmiulotteinen kuva gáktistä ja sen asusteista, kuten nutukkaista. Hajuaistini muistaa, miltä käsitelty poronnahka tuoksuu ja minkälainen ääni syntyy, kun nutukkailla tarvotaan lumessa. (Mitään ääntä ei synny.)
Minulle on kehittynyt silmämitta. Se erottaa aidon jäljitelmästä, hyvin istuvan roikkuvasta ja kauniin rumasta. Silmämittani ei kuitenkaan ole niin tarkka, että pystyisin omin tietotaidoin kertomaan, mistä sinä olet kotoisin. Tämän selvittämiseksi käännyin yhteisöni puoleen.
Duodjia minua paremmin tuntevat tuttavani arvioivat, että sinä saatat olla kotoisin saamenmaan itäosasta, josta itsekin olen kotoisin. Arvioitu kotiseutusi tosin on laaja, se ulottuu Vuotsosta aina Norjan Karasjoelle saakka.
Et pysty kertomaan, kuka jalkineesi on juuri sinulle tehnyt, mutta ne puhuvat puolestasi. Eräs ystävistäni on vaikuttunut kauniisti koristelluista nutukkaistasi, joita hän kutsuu kurenutukkaiksi, pohjoissaameksi guregoikkehat. Toisen mielestä taas tekijä on osannut työnsä, mutta hän olisi voinut olla duodjissaan hitusen tarkempi. Kun pohdimme sitä, mahtoiko nutukkaidesi tekijä olla saamelainen, eräs ehdotti tarkastelemaan lankaa, jolla nahkaosat on ommeltu yhteen. Mikäli ne olisi ommeltu poron suonilangalla, todennäköisesti nutukkaidesi tekijä oli saamelainen, ehkäpä äitisi, mummosi tai joku tädeistäsi.
Jalkineesi ovat saamelaiset karvakengät, joiden kanssa ei käytetä pauloja eli kurenutukkaat.
Koska tuttavani näkivät nutukkaasi vain kuvan välityksellä, langan tutkiminen jäi tehtäväkseni. Aluksi pistosten lanka näytti tavanomaiselta ruskehtavalta keinokuitulangalta. Aikani pyörittelin nutukkaiden sisäosia vastauksen toivossa. Kohdassa, jossa ommel päättyy, langan pätkää ei ollut katkaistu tyvestä. Painoin sormenpääni langan ympärille ja pyörittelin sitä. Lanka eli sormieni mukaan ja vaihtoi muotoaan. Tunnistin sitkeän ja liukkaan langan suonilangaksi, samaksi, jolla äitini kanssa kerran teimme ompelia sisnakoruun.
Ostin nutukkaasi, koska koin niiden päätyneen paikkaan, jonne ne eivät kuuluneet. Ajattelin, että mikäli joskus löydän sukulaisiasi, kuuluvat nutukkaasi heille. Ajattelin myös, että mikäli kukaan ei tunnista niitä omakseen, ehkä tulevaisuudessa saisin poikalapsen, joka voisi niitä käyttää.
Kahdeksan kuukautta tapaamisestamme synnytin pojan.
Eilen näytin nutukkaitasi nyt kolmevuotiaalle pojalleni. Kysyin, mitä hän niistä tuumaa. Hän katsoi niitä varauksellisesti kysyen, miksi ne haisevat. Kerroin tuoksun tulevan poronnahasta. Hän kokeili niitä, ja totesimme niiden olevan vielä liian isot. Sitten hän kysyi: ”Ovatko ne samanlaiset, kuin Biehtár-ednos?” Sanoin, että kyllä, Petter-eno käyttää tällaisia Karasjoella. Iloitsin. Silmämitallisuus on periytyvää.
Tulee aika, jolloin jonkun saamelaispojan jalat kasvavat nutukkaisiisi. Toivon, että teemme niille oikeutta, kuka mahdatkaan olla.
Almmolašvuohtaláhka deattuha hálddahusa gulahallamis rabasvuođa ja oassálastima. Oassálastin oaivvilda aktiivvalaš dieđiheame ovddalgihtii maiddái dakkár áššiin, mat gieđahallojuvvojit.
Čakčamánu cealkámušastis sámediggi obalohkái čalmmustahttá fuola das, mo čavga bušeahtta váikkuha sámiid ovddugohcimii ja vuoigatvuoidaide oassálastit mearrádusprosessii. Dieđiheaddji váilun váikkuha maid sámedikki profiilii, beaggimii. Dat bohciidahttá ártegis dovddu, ahte guovttelogi bargi ásahus ii leat guorus, muhto baicce jietnaheapme.
2. Báiki rabas: filosofa, intellektuella
Juohke servodagas leat muhtun dakkár jurddašeaddjit, geaid oaiviliid jerrojuvvo veháš mange oktavuođas. Dákkár olmmoš liiko fuobmášupmái, guorahallá áššiid čiekŋalit ja vuostálastá váldorávnnji iežas ákkaiguin. Dákkár olmmoš lea dárbbašlaš, go son máhttá gažadit áigái čadnon dábiid ja norpmaid. Intellektuella dovdomearkan lea iehčanasvuohta: su jurddašeame oktage ii ráddje olggobealde. Suoma servodagas dákkár sajádat lea addon muhtun vuorrásot skuvlejuvvon (almmái)olbmuide, geain leat sihke erenomáš attáldagat − ja buori mediahálddašandáiddut.
Sámefilosofa báiki lea rabas. Govva: Jovnna West.
Sámeservodagas dilli lea eará. Sápmelaš lea nu hárjánan servodatkritihkkii, ahte máŋgii orru sápmelaččaid ovdanbuktimat dego njuolga filosofalaš oahppogirjjiin. Liikká mis váilu dakkár servodatberošteaddji, gean oaiviliid olbmot livčče duohtaláhkai beroštuvvan gullat. Son ii livččii ovtta ášši bealušteaddji, muhto fáhttešii dáhpáhusain beliid, maid earát eai livčče fuobmán. Su deháleamos rolla livččii hábmet sámeservodaga siskkáldas jurddašeame áigeguovdilis fáttáin. Dákkár filosofa livččii lean dárbbašlaš ovdamearkka dihtii giđđat, go ságastallojuvvui plánain Suttesádjaga bohtalastinfitnus. Dávjá sámedáiddarat leat deavdán dán guoros sajádaga gažadettiin árvvuid, mat váikkuhit mearrádusaid duohken. Siskkáldas kritihkkii livččii eanetge dárbu ja sámefilosofa bargun livččii jearrat maid unohas gažaldagaid, maid sámit ieža eai álo nu liikošiige gullat.
3. Báiki rabas: duodjestylista
Dušše sámiin lea erenomáš diehtu ja dáidu duojis ja dan dulkomis. Dán dáiddu sáhtášii vel brándet nu, ahte sámeservodagas livčče muhtun stylistaduojárat, geain livčče čalbmi einnostit boahttevuođa gáktetreandaid ja geain livččii áššedovdámuš kommenteret gávttehasaid ja vel čilget, gos gáktretreandat bohtet.
Ovddit namahus reformašuvdnii lei oskkubuhtástus. Illudan, go oskkubuhtástus-namahus ii leat šat anus. Erenomážit vehádagaidda dát buhtástus-namahus sisttisdoallá oalle bávččas historjjálaš duogáža – nu maiddái sámiide.
Go lea sáhka reformašuvnnas, dalle oaivvilduvvo girkopolitihkalaš lihkádus, man bijai johtui duiskkalaš teologa Martin Luther ja su bargoguoimmit. Luther ii eisiige livččii háliidan vuođđudit ođđa girkogotti, muhto baicce ođasmahttit siskkobealde eamigirkku, katolalaš girkku. Luthera teologalaš kritihka geažil Luther bálkestuvvui eret katolalaš oktavuođas, iige sutnje báhcán eará vejolašvuohta go ohcat doarjaga girkku olggobealde.
Reformašuvdna álggahii ođđalágan vehádatpolitihka, mii čuzii garrasit sámiide
Reformašuvnna álgun gohčoduvvo Luthera 95 cealkámuša girkku ja poava válddi vuostá. Dat dáhpáhuvai jagis 1517, nappo 500 jagi dassái. Luteralaš lihkádus maŋŋáleabbos juohkásii iešguđet girkkuide. Davviriikkat háliidedje gaidánit auktoritehtalaš katolalaš girkkus ja poavas, ja válljejedje kristtalaš oskku dan evankelalaš-luteralaš hámis. Reformašuvdna álggii Ruoŧa-Suomas jagis 1527.
Teologiija professoras Martin Lutheris lea unnán dahkamuš davviriikkaid girkopolitihkalaš lihkádusain: son lei beroštuvvan ođasmahttit girkku oainnu evankeliumas.
Håkan Rydving (1995): The End of Drum-time. Religious Change among the Lule Saami 1670s–1740s. Acta universitatis Upsaliensis. Uppsala University. Diss. Uppsala: Uppsala University.
Jahki dassái, go almmostahttojuvvui čuovvovaš Jagi sápmelaš, háleštin Länsmannain. Dat deaivvadeapmi orui munnje eanet fánsadeaivvadeapmi go mihkkige eará. Go jerren sus, mii namahusas lei sutnje alccesis leamašan dat buot deháleamos, vástidii son: “sámeálbmot, danin go sámeálbmot lea sámeálbmot”. Son moddjestii, ja doapmalii geiget bálkkašumi ovddosguvlui. Deaivvadin duohta násttiin, jurdilin.
Seammalágan dovdu mus lei, go deiven Niillás Holmberg vuosttas háve. In oba muitege áigodaga, goas Holmberg ii livččii lean juo dovddus, ja ii dušše sámiid gaskkas, muhto maiddái riikka- ja davviriikalaš dásis. Lean rávásmuvvan ovttas su dáidagiin. Lešgo Holmberg 30 jagi vel deavdánge, ja lea juo geargan duddjot diktačoakkáldagaid, musihka ja čájáhallan teahterlávddi alde sihke bargan iešguđet dáiddarkollektiivvain. Nággáris Niillás ii miehtan lohkat divttáža njuolggosáddagis Turku girjemeassuid oktavuođas, muhto baicce moittii Suoma stáhta heajos sámepolitihkas. Doaimmaheaddji riehpu ii lean ráhkanan politihkalaš sáhkavurrui iige diehtán, mo de livččii galgan. Ii dušše dán bottožis, muhto máŋgga earáge oktavuođas Holmberg ovddasta vuostánarratiivva iige vuollán čiegadit dan.
Ohcejohkalaš dáiddar Niillas Holmberg ii bala almmolaččat gažadit Suoma sámepolitihka.
Mo de šaddá mahkáš Holmberga válljejupmi diibmá Jagi sápmelažžan láittasin, nu mo mun čuoččuhan? Iigo beare leat buorre, ahte juo ovddalgihtii beakkán olmmoš namuhuvvo Jagi sápmelaš -rollii? Áinnas lea Holmberg ánssášan dákkár gudnebálkkašumi, sáhka ii eisige leat das. Mun oainnán dán ášši eanetge struktuvrralaš gažaldagan, ja figgán dál ákkastallat iežan oainnu.
Jagi sápmelaš -namahusas lea issoras potentiála, ja dan mearkašupmi soaitá leat stuorát, go vel oba áddetge. Nuba válljenproseassa sisttisdoallá kreatiiva, viiddes vejolašvuođaid. Dieđusge sáhttit dovddastit ovttaskas olbmo čehppodaga ja nannet juo ovddalgihtii dovddus olbmo sajádaga ja ná giitit su dehálaš barggu ovddas. Okta molssaeaktu livččii čalmmustahttit struktuvrralaš fáttáid, maid bokte – seammás – lasihit váldoálbmoga diđolašvuođa sámiid dilis. Liikká anán deháleamosin dan, ahte gudnebálkašumi váldoulbmil siktejuvvo sámiide, ja ahte dan bokte čalmmustahttojuvvojit fáttát, mat dábálaččat leat čihkosis.
Go mannan jagi City-Sámit -searvi almmustahtii čuovvovaš Jagi sápmelačča, ledjen gealdagasas: geanson/manson de leat hutkán dán jahkái? Mus ledje alla vuordámušat. Go Holmberga nama muitaledje, smihtten: muhto mii buohkathan juo dovdat dán olbmo! Holmberg lea máŋgii bálkkašuvvon sihke Norggas ja Suomas. Su válljejumis váilo miellagovahus ja roahkkatvuohta.
Jahki hurggihii. Jagi sápmelaš 2016 -namahus ii buktán sáme- iige suomaservodagaide mihkkige ođđa. Sivvan lea, go dáiddar ii oainnat sáhte bargat eambbo, go maid muđuige juo bargá: hutká ja čalmmustahttá, váibbakeahttá.
