Artikkelikuva: Mudassar Iqbal Pixabaystä

Parhaassa tapauksessa niin toimittaja kuin haastateltava ovat ylpeitä lopputulemasta niin, että julkaisua kehtaa jopa jakaa sosiaalisen median kanavissa. Tähän pisteeseen pääsemiseksi aika monen palikan on ensin loksahdettava paikoilleen. Jaan kokemuksiani mediasuhteista entisenä toimittajana ja nykyisenä haastateltavana.

Tähän kirjoitukseen minua on innostanut STT:n julkaisu Mediasuhteiden ABC – näin viestit toimittajan kanssa -opas, jonka voi maksutta ladata täältä. Se on tarkoitettu ennen kaikkea organisaatioille, mutta on hyödyllinen ihan joka tallaajalle, joka haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun jonkinlainen kärki edellä.

Saamelaisyhteisöissä yhteiskunnalliset keskustelijat ovat usein oman alojensa tuntijoita, jotka haluavat nostaa keskusteluun jonkin tietyn asian, usein jonkin konkreettisen poliittisen epäkohdan.

Ensimmäinen vinkkini koskeekin juuri konkretiaa.

1. Pysy konkretiassa, älä latele isoja asioita selittämättä niitä

Parhaimmat julkaisut, ovat ne sitten podcasteja, artikkeleita, radiohaastatteluja, välittävät meille tunnetta ja lisäävät ymmärrystä yhteiskunnista, joissa elämme.

Toimittaja ei ole paras ystäväsi, mutta hän pyrkii aidosti ymmärtämään tarinaasi jutun kannalta.

Aika monta painettua ja netissä julkaistua juttua olen lukenut saamelaisesta, joka mainitsee epäkohdaksi saamelaisiin kohdistuvan kolonialismin. Jos toimittaja ei ole tehnyt taustatyötänsä taikka ole haastattelutilanteessa kärppänä, valmiista jutusta ei selviä, mitä haastateltava ”kolonialismilla” tarkoittaa: Mitä se on tarkoittanut hänelle, hänen perheelleen taikka suvulleen? Tietämättömälle lukijalle voi jäädä outo klangi jutusta: saamelaiset ne vain valittavat ”turhasta”, mitä tuo kolonialismikaan mahtaa tarkoittaa.

Olisi tärkeää, että jutussa mainitut isot käsitteet avataan, esimerkiksi:

”Kolonialismilla tarkoitan niitä assimiloivia valtion toimia, joilla pyrittiin kitkemään saamen kieli maailmankartalta ja sitä, kuinka meille koulussa aina sanottiin, että olemme vähä-älyisempiä kuin muut, likaisia lappalaisia.”

Toinen vinkkini koskeekin henkilökohtaisuutta, jota saamelainen haastateltava ei voi välttää, vai voiko?

2. Varaudu avaamaan henkilöhistoriaasi – tai rajaa aihe tiettyyn teemaan

Vähemmistöön kuuluvalta haastateltavalta odotetaan kritiikittömästi sitä, että hän aina ja kaikkialla on valmis raottamaan julkisesti niin identiteettiään, sukuhistoriaansa kuin omaa henkilöhistoriaansa.

Kun maailmanpolitiikan professoria Teivo Teivaista haastatellaan, toimittaja ei kysele hänen identiteettikasvustaan, vaan tämä on kiinnostunut hänen näkemyksistään kulloiseenkin maailmanpolitiikan käänteeseen.

Saamelainen haastateltava, työnkuvasta ja roolista riippumatta, sen sijaan joutuu aina vastaamaan identiteettiä koskeviin kysymyksiin, joista klassinen kuuluu: ”Kuinka tärkeä saamelainen identiteetti sinulle on?” Kysymyshän on täysin absurdi, mutta se esitetään aina, kun saamelainen kohtaa toimittajan.

Neuvoni tähän mahdottomaan kysymykseen on seuraava. Laadi etukäteen itsestäsi jonkinlainen intro, jonka olet valmis jakamaan koko maailman edessä ja muista, ettei sinun tarvitse jakaa itsestäsi yhtään mitään ylimääräistä, jos et halua. Jos et pysty jakamaan kokemuksiasi tuttujesi kanssa, miksi tekisit sen tuntemattomalle toimittajallekaan (vaikka tuntemattomalle avautuminen voi joskus olla helpompaa)?

Toinen kikka selvitä tästä kiusallisesta haastattelun vaiheesta on yksinkertaisesti kieltäytyä kertomasta niin henkilökohtaisesta asiasta kuin identiteetistä. Ainakin itselleni identiteetistäni puhuminen on jotakuinkin sama kuin kertoisin, mitä makuuhuoneessani tapahtuu. Siis intiimiä ja henkilökohtaista.

Oli strategiasi mikä tahansa, mieti se valmiiksi. Kolmas vinkkini liittyy myös muihin etukäteisvalmisteluihin.

3. Saamelainen, pyydä toimittajalta kysymyksiä AINA etukäteen

Olen itse työskennellyt freelance-toimittajana, ja ymmärrän hyvin, miksi yllä oleva neuvoni voi aiheuttaa harmaita hiuksia toimittajalle. Kysymysten ystävällinen pyytäminen etukäteen ei tarkoita kattavaa listaa haastattelun kulusta taikka kaikista kysymyksistä eikä se myöskään tarkoita epäluottamusta toimittajaa kohtaan.

Kysymysten miettiminen etukäteen yksinkertaisesti parantaa sisältöä, mikä on noh, kaikkien etu. Lisäksi se pakottaa toimittajaa perehtymään saamelaisuuteen ja jutun aiheeseen, minkä jälkeen toimittaja usein avoimesti myöntää tietävänsä aiheesta liian vähän.

Ja toisinpäin: kysymyksiä läpi käydessä haastateltava voi suorilta käsin todeta, mihin kysymykseen ei halua taikka pysty vastata. Esimerkiksi törmäsin itselleni laadittuun aiottuun kysymykseen pohjoisen sotaharjoituksista, johon minulla ei kerta kaikkiaan ole asiaan kuuluvaa näkemystä. Esitin toimittajalle ystävällisen pyynnön: pliis, ei puhuta sotaharjoituksista. Toimittaja varmasti arvostaa, että säästän hänet turhalta jaarittelulta.

Kun käy etukäteen toimittajan kanssa läpi sen, mistä suurin piirtein keskustellaan, säästetään kallisarvoista aikaa ja vältytään mahdolliselta mielipahalta. Ei tunnu reilulta, jos on sovittu keskustella aiheesta X, mutta yhtäkkiä oletkin suorassa lähetyksessä kertomassa omaa henkilökohtaista kasvutarinaasi.

Neljäs vinkkini koskee muuta yhteispeliä toimittajan ja haastateltavan välillä.

4. Tunnista turhamaisuutesi

Kun toimittaja soittaa sinulle, mitä todennäköisimmin et ole siihen varautunut (ellet satu olemaan se kansanedustaja, joka kirjoittelee itsestään tiedotteita eri mediataloihin). Tuskin olet kovin ilahtunutkaan, mutta arvostat sitä, että joku on kiinnostunut samasta aiheesta, joka saa sukkasi pyörimään.

Jos et nauti julkisuudesta vain julkisuuden vuoksi, mieti valmiiksi, mikä on se viesti, jonka vuoksi ylipäätänsä haluat haastattelun antaa. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, kieltäydy jutusta.

On myös toinen hyvä syy olla antamatta haastattelua eikä se johdu sinusta vaan toimittajasta. Monesta haastattelupyynnöstä valitettavan usein kuultaa vähäinen tai miltei olematon taustatyö saamelaisuudesta eikä sinun tehtävänäsi ole paikata hänen työtänsä.

Mikäli luottamusta toimittajaan ei synny, tiedät mitä tehdä.

Ihminen on kuitenkin vähän sellainen, että usein taipuu haastatteluun silkan turhamaisuuden vuoksi: kerrankin minua kuunnellaan, mitä sanottavaa minulla on!

Toimittajat ovat ammatti-ihmisiä, jotka hyödyntävät ihmisten turhamaisuutta. He tekevät tämän niin taidokkaasti, että tuskin edes huomaat, kun sinut on jo vietelty juttuun. He pohjustavat pyyntöjään sanomalla, kuinka kiinnostava ihminen olet ja kuinka sinä olet paras ihminen haastateltavaksi. Jutun julkaisun jälkeen et koskaan enää kuule heistä, kunnes he taas lähestyvät sinua uuden jutun toivossa.

Sellaisia toimittajat ovat ja sellaisia haastateltavat ovat, ja ilman näitä ominaisuuksia demokratia olisi vaarassa. Joten: ole tietoinen omasta turhamaisuudestasi ja mieti etukäteen, mikä on se syy, miksi haluat julkisesti jostain asiasta keskustella. Mitä asiaa haluat edistää? Onko toimittajille avautuminen aina hyvä idea?

Ei ole.

Jos kuitenkin päätät suostua haastatteluun, viimeinen vinkkini koskee yhteistyötä toimittajan kanssa.

5. Auta toimittajaa ja tee yhteistyötä loppuun saakka

Jutunteko on prosessi, jonka teet yhdessä toimittajan kanssa. Toimittaja pyrkii kertomaan jotain maailmasta, ja hän työskentelee lukemattomien ilmiöiden, tapahtumien, dokumenttien ja ihmisten parissa hyvin hektisessä aiktaulussa.

Journalisti pyrkii tarkistamaan faktat, mutta todennäköisesti hän ei ole saamelaisuuden supertuntija. On täysin mahdollista, että Sinä olet hänen ensimmäinen kosketuksensa saamelaisuuteen. Häntä saattaa jännittää, koska aihealue on hänelle tuntematon eikä hän halua vaikuttaa tahdittomalta. Auta siis toimittajaa!

Itse esimerkiksi lähetän toimittajalle (jos hän pyytää) luettavaksi etukäteen joitain kirjoittamiani juttuja, kirjavinkkejä, muita lähteitä taikka annan hänelle yhteystietoja henkilöihin, joita voisi pyytää juttuun mukaan.

Aina ennen haastattelua varmistan, että saan nähdä jutun luettavakseni ennen julkaisua. Tätä en tee kontrollifriikkeyttäni, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, jotta mahdolliset virheet saadaan korjattua ennen jutun painoon menoa tai julkaisua.

Esimerkiksi saamelaisnimet, -paikannimet ja erikoissanat vaativat lähtökohtaisesti aina korjauksia, faktoista puhumattakaan.

Lue Journalistin ohjeiden kohdasta 18, mihin seikkoihin voit tarvittaessa pyytää korjauksia. Huomaa, että muutostoiveet eivät koske toimituksellisia ratkaisuja.

Oma kokemukseni on, että mitä enemmän juttu tehdään yhteistyönä, sitä laadukkaampi jutusta tulee ja sitä varmemmin se palvelee omaa viestiäsi – kunhan olet sen itse ensin itsellesi hionut kuntoon.