3 asiaa, jotka sinunkin on hyvä tietää alkuperäiskansoista

Kuva: Pixabay, käyttäjältä michelle lagatule

 

Kansainvälistä maailman alkuperäiskansojen päivää vietetään 9.8. Tästä elokuisesta päivästä motivoituneena haluan nostaa esille kolme syytä, miksi alkuperäiskansoista on kirjoitettava, kirjoitettava ja kirjoitettava.

Tässä blogikirjoituksessa hyödynnän YK:n erinomaista englanninkielistä artikkelia 10 things to know about Indigenous peoples, jota mukaillen olen luonut oman, kolmen kohdan minikurssin. Olkaa hyvät!

1. Joka toinen viikko kuolee yksi alkuperäiskansakieli

Alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä arvioidaan olevan 370–500 miljoonaa 90 maassa. Monet heidän kielistään ovat uhanalaisia, sammumaisillaan tai jo kuolleita. YK:n arvioiden mukaan joka toinen viikko kuolee alkuperäiskansan puhuma kieli.

Miksi kielen sammuminen pitäisi koskettaa?

Vastaus tähän kysymykseen liittyy kielen yhteydestä elämään: kun jonkin yhteisön kieli on uhattuna, tarkoittaa se myös, että uhka koskettaa niiden ihmisten olemassaoloa, niiden, jotka vielä käyttävät uhanalaistunutta kieltä.

Kun kieltä uhkaa sammuminen, kyseessä on aina laajempi uhka, joka koskee koko yhteisöä, sen elinkeinoja ja ajatusmaailmaa. Siksi kielen kuoleminen ei koskaan ole ainoastaan ”kielen” kuolema.

Yleisen tietoisuuden lisäämiseksi YK on julistanut vuoden 2019 kansainväliseksi maailman alkuperäiskansakielten vuodeksi.

2. Alkuperäiskansan maailmankuva voi poiketa paljonkin vallitsevasta

Usein alkuperäiskansat ylittävät uutiskynnyksen, kun heidän ajatusmaailmansa törmäävät yhteen vallitsevan ja hallitsevan kulttuurin kanssa. Tämä yhteentörmäyksen riski on olemassa kaikilla saroilla: tapaoikeuden, elämänkatsomuksen, elinkeinon, pitkälle kehittyneiden merkkijärjestelmien – kaikkien olemisen tasoilla, kuten vaikkapa käsityksessä siitä, mitä pidetään kauniina ja mitä rumana.

Kerron surullisen esimerkin.

Reilu vuosi sitten sain tutustua maoriyhteisöön Rotoruassa, Uudessa Seelannissa.

Huomioni kiinnitti monien maorinaisten kasvoilla, leuan ja nenän ympärillä, oleva mustekuviointi. Saamelaisuuteni vuoksi ymmärsin saman tien, että kyseessä on jonkinlainen sisäinen merkkijärjestelmä, jonka tarkoitus ei ole edes avautua minulle, ulkopuoliselle.

Eräs maorinainen kertoi, ettei kyseessä ole tatuointi, vaan tā moko, joka kantaa niin hengellistä kuin esteettistä tietoa juuri hänen valmiuksistaan, ja että useat maorinaiset ovat ottaneet aikaisemmin tukahdutetun kasvomaalauksen takaisin näyttääkseen voimansa ja kauneutensa.

Toden totta, kauniilta he minustakin näyttivät eräänlainen todellisen minuuden ulkoinen merkki kasvoillansa (Täältä voit lukea, mitä maorinaiset itse kertovat moko kauae:n heille merkitsevän).

Kun sitten julkaisin kuvan itsestäni ja maorinaisesta Facebook-seinälläni (hänen luvallaan tietenkin!), sain kommentin eräältä suomalaisystävältäni, että kylläpäs maorin tatuointi on ruma ja toivottavasti en sellaista otattanut Uuden Seelannin matkallani.

Esimerkin surullinen opetus on tämä: alkuperäiskansojen käsitykset, kuten kauneuskäsitys, haastavat vallitsevia normeja. Enemmistö voi kokea niiden olemassaolon kiusallisina jopa tapauksissa, joissa alkuperäiskansojen käsitykset ja tavat eivät mitenkään uhkaa vallitsevia järjestelmiä.

3. Alkuperäiskansojen tietotaidot ongelmien ratkaisuissa ja ennaltaehkäisyissä ohitetaan

Lukija, joka on seurannut keskustelua ilmastonmuutoksesta, ympäristön kestävyydestä ja liikakulutuksesta, on varmasti törmännyt väitteeseen, jonka mukaan alkuperäiskansat suojelisivat maailman biodiversiteettiä.

Väite pohjautuu sellaiseen ajatukseen, jonka mukaan alkuperäiskansa tuntee ympäristönsä parhaiten ja osaa suhteuttaa elinkeinonsa tuon tietämyksensä mukaan.

Vaikka olen kriittinen kaikenlaisille yleistäville ja romantisoiville väitteille, todellisuudessa kuitenkin ne alkuperäiskansat, jotka harjoittavat vuosisataisia, jos ei -tuhantisia elinkeinojaan esivanhempiensa mailla, tuntevat nämä maat ja siinä tapahtuneet muutokset eturintamassa. Vaikuttavathan muutokset suoraan heidän elämiinsä ja selviytymismahdollisuuksiinsa!

Alkuperäiskansojen hiljainen tieto ympäristöstä, yhteiskunnasta ja kaikesta ihmiselämään liittyvästä kuuluu ensisijaisesti heille itselleen ja heidän yhteisöillensä.

En kuitenkaan voi olla miettimättä, minkälaisia ratkaisuehdotuksia ajankohtaisiin haasteisiin, kuten lainsäädännöstä, ekologiasta ja sovinnosta, jää kuulematta vain siksi, että alkuperäiskansojen ajatusmaailmaa ja näkemyksiä ei kyetä kuuntelemaan.