Kuva: Pixabay, käyttäjältä michelle lagatule
Kansainvälistä maailman alkuperäiskansojen päivää vietetään 9.8. Tästä elokuisesta päivästä motivoituneena haluan nostaa esille kolme syytä, miksi alkuperäiskansoista on kirjoitettava, kirjoitettava ja kirjoitettava.
Tässä blogikirjoituksessa hyödynnän YK:n erinomaista englanninkielistä artikkelia 10 things to know about Indigenous peoples, jota mukaillen olen luonut oman, kolmen kohdan minikurssin. Olkaa hyvät!
1. Joka toinen viikko kuolee yksi alkuperäiskansakieli
Alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä arvioidaan olevan 370–500 miljoonaa 90 eri maassa. Monet heidän kielistään ovat uhanalaisia, sammumaisillaan tai jo kuolleita. Brittiläinen kielitieteilijä David Crystal on arvioinut yhden alkuperäiskansakielen sammuvan joka toinen viikko.
Miksi kielen sammuminen pitäisi koskettaa?
Vastaus tähän kysymykseen liittyy kielen yhteydestä elämään: kun kieli on uhattuna, tarkoittaa se myös uhkaa sitä puhuvan yhteisön olemassaololle.
Kun kieltä uhkaa sammuminen, kyseessä on aina laajempi uhka, joka koskee koko yhteisöä, sen elinkeinoja ja ajatusmaailmaa. Siksi kielen kuoleminen ei koskaan ole “vain” kielen kuolema.
2. Alkuperäiskansan maailmankuva voi poiketa paljonkin vallitsevista
Usein alkuperäiskansat ylittävät uutiskynnyksen, kun heidän elämänkatsomuksensa törmäävät yhteen hallitsevan kulttuurin kanssa. Tämä yhteentörmäyksen riski on olemassa kaikilla saroilla: elinkeinojen, hengellisyyden, pitkälle kehittyneiden merkkijärjestelmien, jopa kauneuskäsityksen.
Kerron surullisen esimerkin jälkimmäisestä.
Vuonna 2018 sain tutustua maoriyhteisöön Rotoruassa, Aotearoassa/Uudessa Seelannissa.
Huomioni kiinnitti monien maorinaisten kasvoilla, leuan ja nenän ympärillä, oleva mustekuviointi. Saamelaisuuteni vuoksi ymmärsin, että kyseessä on jonkinlainen sisäinen merkkijärjestelmä, jonka tarkoitus ei ole edes avautua minulle, ulkopuoliselle.
Eräs maorinainen kertoi, ettei kyseessä ole tatuointi, vaan tā moko, joka kantaa niin hengellistä kuin esteettistä tietoa juuri hänen valmiuksistaan, ja että useat maorinaiset ovat ottaneet aikaisemmin tukahdutetun kasvomaalauksen takaisin näyttääkseen voimansa ja kauneutensa.
Toden totta, kauniilta he minustakin näyttävät eräänlainen todellisen minuuden ulkoinen merkki kasvoillansa (Täältä voit lukea, mitä maorinaiset itse kertovat moko kauae:n heille merkitsevän).
Kun sitten julkaisin kuvan itsestäni ja maorinaisesta Facebook-seinälläni (hänen luvallaan tietenkin!), sain kommentin eräältä suomalaisystävältäni, että kylläpäs maorin tatuointi on ruma ja toivottavasti en sellaista otattanut Uuden Seelannin matkallani.
Esimerkin opetus on tämä: alkuperäiskansojen käsitykset haastavat vallitsevia normeja. Enemmistö voi kokea niiden olemassaolon kiusallisina jopa tapauksissa, joissa alkuperäiskansojen tavat eivät mitenkään uhkaa vallitsevia järjestelmiä.
3. Alkuperäiskansat ohitetaan ongelmanratkaisuissa ja päätöksenteossa
Lukija, joka on seurannut keskustelua ilmastonmuutoksesta, ympäristön kestävyydestä ja liikakulutuksesta, on varmasti törmännyt väitteeseen, jonka mukaan alkuperäiskansat suojelisivat maailman biodiversiteettiä.
Väite pohjautuu sellaiseen ajatukseen, jonka mukaan alkuperäiskansat tuntevat oman ympäristönsä parhaiten ja osaavat suhteuttaa elinkeinonsa ympäristötietämyksensä mukaan.
Vaikka olen kriittinen kaikenlaisille yleistäville ja romantisoiville väitteille, todellisuudessa kuitenkin ne ihmisryhmät, jotka harjoittavat vuosisataisia – jos ei -tuhantisia – elinkeinojaan esivanhempiensa mailla, tuntevat nämä maat ja siinä tapahtuvat muutokset eturintamassa. Vaikuttavathan muutokset suoraan heidän selviytymismahdollisuuksiinsa!
Alkuperäiskansojen hiljainen tieto ympäristöstä, yhteiskunnasta ja kaikesta ihmiselämään liittyvästä kuuluu ensisijaisesti heille itselleen ja heidän yhteisöillensä.
En kuitenkaan voi olla miettimättä, minkälaisia ratkaisuehdotuksia vakaviin globaaleihin kriiseihin ohitetaan vain siksi, koska alkuperäiskansojen tietotaitoja ei haluta tunnustaa osaksi poliittisia järjestelmiä.
Helga West 