Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi – Poliittisten irtopisteiden keruuta vai aito sovinnon ele?

Artikkelikuva: Wikimedia Commons & Pixlr

Sovintoa tutkivana tohtorikoulutettavana minulta on toivottu, että kirjoittaisin ajankohtaisista saamelaisasioista sovinnon näkökulmasta. Niinpä tartun herkulliseen anteeksipyyntöön, jonka viihdetaiteilija ja nykyinen kansanedustaja (Vihr.) Pirkka-Pekka Petelius esitti saamelaisille torstaina 21.11.2019. Tässä blogikirjoituksessa arvioin tuota anteeksipyyntöä hyvin yleisellä tasolla.

Pirkka-Pekka Petelius kutsui 20.11. eduskuntaan saamelaisvaikuttajia opetus-, kulttuuri- ja tutkimusalalta keskustellakseen heidän kanssaan päätöksestään pyytää anteeksi hänen tekemiään tv-sarjoja, joissa saamelaisia esitettiin halventavalla tavalla.

Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala tekivät sketsihuumoria saamelaisista 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sketsisarjoissa.

Ohjelmissa saamelaisia esittävät nokinaamaiset ja juopuneet Naima-Aslak ja Soikiapää ovat jääneet elämään osana suomalaista viihdekuvaa saamelaisista vahvistaen haitallisia ennakkoluuloja maan alkuperäiskansasta.

Henkilökohtainen ja julkinen anteeksipyyntö saamelaisille poikkeuksellinen

Iltasanomien haastattelussa (21.11.2019) Kalliala kertoo, ettei hän ole puhunut vanhoista sketseistä viime aikoina Peteliuksen kanssa eikä allekirjoita anteeksipyyntöä. Niinpä julkinen ulostulo näyttäytyy Peteliuksen henkilökohtaisena ratkaisuna, jossa hän on kääntynyt saamelaisyhteisön puoleen.

MVIMG_20191122_180828~2.jpg
Peteliuksen anteeksipyyntö aiheutti vilkasta keskustelua ja se noteerattiin laajasti myös valtamedioissa. Kuva: Helga West

Koska anteeksipyyntö esitettiin julkisuuteen tiedotteen muodossa (voit lukea tiedotteen kokonaisuutena täältä), on se karsittu ylimääräisistä krumeluureista.

Usein suomalainen poliittinen tai kirkkopoliittinen anteeksipyyntö esitetään seminaarin tai muun julkisen tilaisuuden yhteydessä. Peteliuksen kohdalla ratkaisu on ymmärrettävä: hänhän ei edusta instituutiota, ainakaan siten kuin vaikka Suomen valtiojohto tai Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Tämä tekee Peteliuksen anteeksipyynnöstä kiehtovan: vielä elossa oleva yhteiskunnallinen toimija pyytää julkisesti anteeksi aikaisempaa käytöstään niiltä ihmisiltä, joihin hänen toimintansa on vaikuttanut negatiivisesti.

“Minun tapani osoittaa oppineeni historiasta ja korjata tehtyjä virheitä”

Tiedotteessa Petelius lausuu:

“Haluan esittää julkisen anteeksipyyntöni kaikille saamelaisille. Pyydän anteeksi sitä haitallista vaikutusta, joka sketseillä on ollut. Ymmärrän vastuuni kansanedustajana ja kulttuurin tekijänä.

Sketseihin kohdistuva kritiikki on mielestäni positiivinen merkki siitä, että ajat ovat muuttuneet. Nyt ymmärrämme aiempaa paremmin vähemmistöjä syrjiviä rakenteita yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Myös tietoisuus alkuperäiskansamme tilanteesta ja oikeuksista on lisääntynyt.

Kansanedustajana haluan tehdä työtä saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn edistämiseksi. Totuus- ja sovintokomission tarkoituksena on käydä läpi saamelaishistorian tapahtumat ja oppia saamelaisten vaikeuksista valtakulttuurin rinnalla.

Historiassa tehdyt virheet on tärkeää käydä läpi. Ajattelen, että oma pyrkimykseni selvittää sketsien negatiiviset seuraukset saamelaisyhteisölle ja pyytää anteeksi on minun tapani osoittaa oppineeni historiasta ja korjata tehtyjä virheitä.

Kansanedustajana haluan edistää saamelaisten oikeuksia. Haluan olla edesauttamassa saamelaisten asiaa yhteistyössä yhteisön kanssa. Olkoon tämä ensimmäinen askel.”

West: vastuuta ei voi sälyttää yksittäisten koomikkojen harteille

Käsikirjoittaja, ohjaaja ja komiikankin saralla vaikuttanut Suvi West enteellisesti kommentoi tapausta Mistä vaikuttajanaisia kasvaa? -keskustelutilaisuudessa Helsingissä 20.11.

West pohti:

“Samalla, kun tiedämme, kuinka iso ja haitallinen vaikutus näillä sketseillä on ollut, niin samalla on mielestäni kohtuutonta syyttää koomikkoja Pirkka-Pekka Peteliusta ja Aake Kallialaa. Voi kysyä, olivatko ne sketsit virhe ja vastata tähän myöntävästi, mutta he eivät voi kontrolloida sitä, kuinka muu yhteiskunta ottaa ne omakseen kollektiiviseksi ajankuvaksi.”

Anteeksipyynnössä Petelius ottaa vastuun omasta henkilökohtaisesta työstänsä ja tulkitsee sitä tämän ajan näkökulmasta, jossa hänen mukaansa tunnistetaan paremmin syrjiviä rakenteita yhteiskunnassamme.

Onnistunut anteeksipyyntö koostuu useista elementeistä

Kuinka onnistuneena Peteliuksen kirjoitettua ulostuloa voidaan sitten pitää?

Anteeksipyyntöjä, kuten muitakin sovinnon eleitä, voidaan lähestyä monesta eri tulokulmasta.

Näin lyhyeen blogikirjoitukseen ei harmillisesti mahdu tapauksen laajempi taustoitus eikä myöskään vilkkaan tieteellisen keskustelun monipuolinen esittely, mikä koskee anteeksipyyntöjä ja historian hyvittämistä.

Arvioin Peteliuksen ulostuloa kapeasti kiinnittämällä huomioni siihen, kuinka kirjallinen anteeksipyyntö on sanamuodoiltaan laadittu.

Mielestäni yhden hyödyllisen kriteeristön on esittänyt historian professori Gunlög Fur artikkelissaan “Att sona det förflutna” (löytyy tieteellisessä artikkelikokoelmassa De historiska relationerna mellan svenska kyrkan och samerna).

Fur on analysoinut silloisen Ruotsin maatalousministeri Annika Åhnbergin saamelaisille esittämää anteeksipyyntöä vuodelta 1998.

Fur toteaa analyysinsa jälkeen Åhnbergin anteeksipyynnön toteutuneen vain puolittaisesti, koska hänen mukaansa siitä puuttui monia tärkeitä elementtejä, jotka koskevat onnistunutta anteeksipyyntöä.

Ollakseen todellinen anteeksipyynnön on Furin mukaan täytettävä seuraavat ehdot:

  • Anteeksipyynnön on oltava julkisesti dokumentoitu ja riittävän tarkka sen sanoittamisessa, mitä pyydetään anteeksi.
  • Sen on kannettava vastuu menneisyydestä ja viitattava konkreettisiin korjaustoimenpiteisiin.
  • Anteeksipyynnön on pidettävä sisällään varsinainen pahoittelu ja luvattava, etteivät vääryydet enää toistu.

Näiden ehtojen valossa Peteliuksen anteeksipyyntöä voi ainakin muodollisesti pitää onnistuneena: Petelius viihteen tekijänä sanoutuu irti oman työnsä sisällöstä ja kansanedustajan ominaisuudessa puolestaan kertoo sitoutuvansa saamelaisasioiden edistämiseen.

Riskinä poliittisten irtopisteiden haaliminen

Joskus anteeksipyyntö voi epäonnistua.

Näin kävi silloiselle pääministerille Matti Vanhaselle (Kesk.) vuonna 2006, kun hän “omasta ja Suomen hallituksen puolesta” pyysi anteeksi sitä, että profeetta Muhammedia esittäviä pilakuvia on julkaistu suomalaisilla verkkosivuilla (täältä voit kuunnella, miksi anteeksipyyntöä ei ole pidetty kovin onnistuneena).

Poliitikkojen, kuten kenen tahansa julkista valtaa omaavien, anteeksipyynnöissä piilee poliittisten irtopisteiden haalimisen riski. Riskiä voi minimoida, mikäli anteeksipyytäjä esimerkiksi pystyy osoittamaan konkreettisia korjausliikkeitä historian hyvittämiseksi.

Kiinnostavan Peteliuksen anteeksipyynnöstä tekee se, että hän pyysi konsultaatioapua yksittäisiltä saamelaisvaikuttajilta.

Anteeksipyyntö on symbolinen, performatiivinen ele, jonka tarkoitus usein on parantaa vääristyneitä suhteita.

Yksittäisen anteeksipyynnön onnistumisen kannalta voi olla mielekkäämpää kiinnittää huomiota lupauksiin ja niiden toteumiseen pitkällä aikavälillä. Tästä syystä anteeksipyyntöjä on arvioitava myös jälkikäteen: Johtiko anteeksipyyntö konkreettiseen muutokseen? Kuinka anteeksipyyntö otettiin vastaan?

Peteliuksen anteeksipyyntö asettuu osaksi pohjoismaisia saamelaisanteeksipyyntöjä

Suomen kohdalla historiallisen ja tiettävästi ensimmäisen julkisen anteeksipyynnön saamelaisille esitti vuonna 2012 Oulun hiippakunnan silloinen piispa Samuel Salmi.

Horisontin haastattelussa vuonna 2018 Salmi toivoi, että myös Suomen valtiojohto liittyisi julkiseen pahoitteluun ja katumukseen saamelaisten suomalaistamisprosessista.

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan (6.6.2019) on kirjattuina niin saamelaisten totuus- ja sovintokomissioprosessin jatkaminen kuin kuuroihin kohdistuneita oikeudenloukkauksia Suomen historiassa selvittävän sovintoprosessin aloittaminen.

Tuoreen uutisen mukaan näyttää siltä, että Suomeenkin saataisiin oma saamelaisia koskeva totuus- ja sovintokomitea.

Vuonna 1997 Norjan kuningas Harald V esitti anteeksipyynnön Norjan saamelaiskäräjien avajaistilaisuudessa pahoitellen norjalaistamispolitiikkaa. Niin Norjan kuin Ruotsin valtiojohdon anteeksipyynnöt esitettiin yli 20 vuotta sitten.

Yhtäältä Petelius nappasi Suomen valtiojohdolle kuuluvan prime timen ja toisaalta valmistelee sille sijaa. Siitä ei voi Peteliusta syyttää, päinvastoin: henkilökohtaisen väärässä olemisen tunnustaminen julkisesti vaatii harkittua peliliikettä ja poliittista suoraselkäisyyttä.

Se on paljon vaikeampaa, kuin äkkiseltään arvaisi.

Jos et usko, kokeile vaikka itse.

 

Kirjoittaja ei ole ollut mukana Peteliuksen anteeksipyyntöprosessissa.

 

Lähteenä käytetty ei-julkinen materiaali:

Yksityinen videotallenne Suvi Westin haastattelusta 21.11.2019. West on kirjoittajan sisko.

Kirjallisuutta:

Johnsen, Tore & Skum, Line M. (toim.): Erkjenne fortid – forme framtid. Innspill til kirkelig forsoningsarbeid i Sápmi. Praktisk kirkelig årbok 2013. Stamsund: Orkana forlag AS.

Lehtola, Veli-Pekka: Sámi Histories, Colonialism, and Finland. Arctic Anthropology, Vol. 52, No. 2, pp. 22–36, 2015.

Löfström Jan (toim.): Voiko historiaa hyvittää? Historiallisten vääryyksien korjaaminen ja anteeksiantaminen. Helsinki: Gaudeamus, 2012.

West, Helga: Ruotsin kirkko tunnustaa osallisuutensa saamelaisten koloniaaliseen lähetyshistoriaan. Arvio Vitboken-artikkelikokoelman ensimmäisestä osasta “Perspektiv på försoning”. Teologinen Aikakauskirja 4/2018. 335-343.